Kotimatka lähestyy

Moi!

Niin se vain meidänkin matka alkaa lähestyä loppuaan ja on aika viimeiselle viikonlopulle Fuerteventuralla. Todella nopeasti on viisi viikkoa mennyt. Suomeen palaaminen tuntuu haikealta mutta siitä huolimatta on mukavaa palata omaan kotiin, omaan sänkyyn ja syödä ruisleipää mielinmäärin. Matkan aikana on oppinut arvostamaan entistä enemmän Suomen hyvää elintasoa ja tuttua jämäkkää suomalaista asennetta. Espanjassa asiat etenee omalla vauhdillaan ja ihmiset ovat kovin rentoja kaiken suhteen. Suomessa kaikki täytyy olla tässä ja nyt josta itse pidämme enemmän. Tämä on ollut ainutlaatuinen kokemus. Olemme nähneet ja kokeneet paljon. Kuukauden selviytyminen vieraassa maassa, vieraassa kulttuurissa ja vieraalla kielellä on antanut paljon rohkeutta ja itsevarmuutta. Kielitaito on vahvistunut ja olemme saaneet rohkeutta puhua vieraalla kielellä. Virheitä ja kielioppia ei kannata pelätä, vaan rohkeasti laittaa sanoja toisen eteen.
Olemme saaneet tutustua paikalliseen työkulttuuriin. Meillä kävi työpaikan suhteen hyvä tuuri ja saimme kaiken mitä toivoimmekin. Työpaikkamme sijaitsi 5 minuutin kävelymatkan päässä lähellä keskustaa. Aloitimme aamulla klo 9.00 ja pääsimme klo 13.00. Viikonloput olivat aina vapaana. Työaikamme noudatti työpaikan aukioloaikoja. Tulimme ja lähdimme vanhusten kanssa yhtäaikaa. Näin ollen meillä oli myös paljon vapaa-aikaa ja mahdollisuutta harrastaa aktiviteetteja ja tutustua Fuerteventuran tarjoamiin mahdollisuuksiin.

Viimeisenä päivänä veimme työpaikalle hieman syötävää ja pidimme seuraa vanhuksille. Meidän lähtömme otettiin hyvin vastaan ja ei kummempia tunteen kuohuja aiheuttanut. Emme päässeet kiintymään tai oikein edes tutustumaan vanhuksiin kielimuurin takia. Siitä huolimatta läsnäolomme on tuonut iloa heidän arkeensa ja toivottivat tervetulleeksi uudestaan. Päivän päätteeksi otimme yhteiskuvat työkavereiden kanssa.

Nyt on aika kiittää kaikkia jotka ovat mahdollistaneet matkamme. Suuri kiitos koululle joka järjesti meille kaiken valmiiksi ja on kysellyt kuulumisia meiltä ja auttanut tarvittaessa. Työssäoppimismatkalla on syytä varautua siihen että joku tai kaikki menee pieleen. Rohkea ja joustava asenne edesauttaa selviämistä. Tilanteet muuttuvat nopeasti ja asioiden järjestyminen on hidasta joten hyvät hermot ovat tarpeen. Pienikin epävarmuus matkalle lähtiessä voi koitua kompastukseksi. Jo hakiessa kannattaa miettiä vakavasti onko sinusta työssäoppijaksi ulkomaille. Tarkoituksena ei ole aliarvioida tai pelotella ketään vaan saada jokainen matkaa miettivä pohtimaan asioita. Matka antaa paljon ja on ainutlaatuinen kokemus. Saat siitä niin paljon irti kuin itse haluat.

Me valitsimme sen että panostimme työssäoppimiseen, tutustuimme saaren tuomiin mahdollisuuksiin ja olimme paljon ulkona sekä vierailimme uusissa paikoissa. Voin sanoa että olemme ottaneet näistä viidestä viikosta todellakin kaiken irti.

Loppuun laitan vielä muutamia kuvia viimeiseltä työpäivältä:

Centro de la tercera edad

Hola!

4 viikkoa takana ja yksi enää edessä. Äkkiä on aika mennyt ja kohta on jäähyväisten aika myös työpaikalla. Todella mukavaa on ollut ja olemme nähneet miten hoitotyötä toteutetaan täällä. Perushoitoa emme juurikaan ole nähneet tai tehneet koska työpaikkamme on hyväkuntoisille vanhuksille.
Töissä olemme oppineet jo päivärytmin hyvin ja muistamme mitä milloinkin tehdään. Olemme osallistuneet aktiviteetteihin ja tehneet yhdessä vanhusten kanssa paljon. Bingoa, dominoa, askartelua ja leivontaa. Siinä muutamia aktiviteetteja kuluneilta päiviltä. Yhdessä tekeminen on mukavaa ja siinä mekin voimme olla hyvin apuna ilman yhteistä kieltä. Joitakin sanoja olemme oppineet ja erityisesti numerot on jäänyt mieleen. Työpaikalla on henkilökuntakin jonkin verran joutunut aktivoimaan omaa kielitaitoaan.
Tällä viikolla ollaan valmistauduttu pääsiäiseen (Semana Santa) askartelemalla ja värittämällä aiheeseen liittyviä kuvia.

Tällä viikolla annoimme arviointilaput työpaikan pomolle ja saimme arvosanaksi kiitettävät. Työssäoppiminen meni siis täysin suunnitelmien mukaan ja olemme todella tyytyväisiä. Nyt on koulu suoritettu kunnialla läpi ja ollaan pelkkää todistusta vaille valmiita lähihoitajia.

Tässä muutama kuva kuluneilta päiviltä:

Back in business

Moikka!

Nyt on tullut pitempi tauko blogin päivittämiseen. Kuluneina päivinä on tapahtunut paljon asioita. Viimeinen viikko alkaa pian, todella nopeasti on viikot vierähtänyt ja nyt on alkanut jo vähän ärsyttää ajatus suomeen palaamisesta. Saimme yhden viikon nauttia täydellisistä aurinkopäivistä. Lämpöä oli jopa 25 astetta ja tuulikin oli leudompi. Auringon ottaminen ja rannoilla makoilu on ollut isossa osassa. Alkuun paloimme molemmat melko ikävästi mutta siitä selvisimme paikallisella Aloe vera rasvalla.  Olemme kierrelleet paljon kaupungilla ja etsinyt Essille mekkoa ja kenkiä valmistujaisiin ja löytyihän ne. Tosiaan valmistumme heti täältä palattuamme, ehdimme yhden päivän hengähtää ennen valmistujaisia.

Viime viikolla ärsyynnyin "pitkään" tukkaani ja kävelimme paikalliseen parturiin. Miesten hiusten leikkaus maksoi vain 8€ ja se kesti vain 10 minuuttia! Lyhyt aika ei näkynyt työn tuloksessa. Parturi oli todella taitava ja tiesi heti mitä haluan.

Kävimme viikonloppuna laivalla Lanzarotella. Siellä kiertelimme kaupungilla ja tutustuimme Playa Blancan nähtävyyksiin. Paljon kauniita rantoja ja hienoja rakennuksia. Vuokrasimme sieltä myös sähköskootterit joilla ajelimme rantakatuja pitkin. Kuvia reissuistamme löytyy meidän Instagramista:
Mikael @miqsu & Essi @essisofiaaa
Lanzaroten reissulla sattui loppupäivästä ikävästi kun Mikael yhtäkkiä alkoi valittamaan silmää ja siinä oli roskan tunnetta ja valutti vettä. Sietämätön kipu silmässä jatkui aina takaisin kämpille asti jossa aloimme selvittää mikä silmässä on. Oireet ja tilanne paljasti että kyseessä oli Lumisokeus. Koko päivän auringossa oleminen ja välillä aurinkolasien puuttuminen aiheutti silmän sarveiskalvoon vaurion joka oli kipeä ja vaikeutti olemista parin päivän ajan. Onneksi se parani nopeasti ja ei jätä pysyviä vaurioita. Ninkuin jo alussa sanoin niin päiviin todella on mahtunut toimintaa ja kaikkea ei pysty edes sanoiksi kirjoittaa. Reissumme on ollut ainutlaatuinen ja olemme kokeneet paljon uusia asioita, menty yli oman mukavuusalueen ja opittu samalla myös toisistamme paljon uutta.
Olemme keskenämme kuukauden ajan 24/7 joten ymmärrätte varmaan...

Nyt meillä on käytössä vuokrapyörät ja katsotaan mihin tälläkertaa päädymme.

Työpaikan kuulumisia päivittelen piakkoin tänne.

Adios!

Hoitotyö

Kuluneiden päivien aikana olemme huomanneet että hoitotyössä on muutamia eroja. Esimerkkinä mieleen tulee päiväkeskuksen vessojen toimivuus. Siellä ei ole tukikahvoja tai kaiteita helpottamassa vessassa käymistä. Keskuksessa ei ole käytössä nostureita tai muita siirtymisen apuvälineitä. Kaikki siirrot tapahtuvat hoitajien käsivoimilla ja vanhusten omat voimat huomioon ottaen. Vanhuksista kaksi on pyörätuolissa istuvia. Pyörätuolissa istuva siirtyi pytylle omien jalkojen kautta, pieniä askelia ottaen ja hoitajan tukemana. Toinen vanhuksista nousee hoitajien tukemana nojaamaan pesuallasta vasten pitäen siitä tukea ja sitten hänen alleen siirretään vessatuoli jolla hänet siirretään pytyn päälle.
Vessakäynneillä hoitajat käyttivät hanskoja. Alapesut vessassa käynnin jälkeen tehtiin kosteuspyyhkeillä (wetwipe). Pyörätuoleissakin on pieniä eroja jotka luultavasti on kiinni vain valmistajasta.

Kaksi viikkoa takana, kolme edessä.

Moikka!

Tämä viikko vierähti nopeasti ja ollaankin mietitty että 2 viikkoa matkasta jo takana. Kuluneeseen viikkoon on kuulunut työssäkäymistä ja mukavia juttuja vapaa-ajalla. Olemme ollut paljon ulkona ja toivoneet että aurinkokelit ja lämmintä tulisi pian. Nyt loppuviikosta toiveemme toteutui ja saimme lämpimiä ilmoja ja pääsimme ottamaan aurinkoa.
Olemme shoppaileet ja käyneet sillointällöin syömässä ulkona. Täällä riittää vaihtoehtoja kivoista ravintoloista ja kuppiloista. Huomasimme kuitenkin jo ensimmäisten päivien aikana että ulkona syöminen maksaa melko paljon ja päätimme alkaa tekemään ruoat itse. Olemme kokkaillut pastaa ja riisiä, semmoista perus opiskelijaruokaa. Kuitenkin käymme syömässä aina viikottain ulkona ja nautimme paikallisista herkuista.
Viikonloppuna lähdimme lautalla Isla de Lobos nimiselle saarelle. Saari sijaitsee 2km päässä Corralejosta ja matka lautalla kesti 15 minuuttia. Isla de Lobos on suosittu kohde mennä patikoimaan ja rannalle. Kiersimme koko saaren kävellen ja matkaa tuli reilut 10 kilometriä. Saarella oli erimittaisia reittejä joista uusina tulokkaina valitsimme pisimmän. Kävelyn lopuksi pysähdyimme muutamaksi tunniksi rannalle ottamaan aurinkoa. Kuuma oli ja aurinko paistoi pilvettömällä taivaalla jonka seurauksena molempien naamat kärähti ja kädet punottaa. Ensi kerralla rasvat mukaan!



Töissä olemme päässeet taas tekemään monenlaista hommaa ja päivät kuluvat leppoisasti. Joskus kielimuuri aiheuttaa sen että meille ei ole tekemistä ja istumme vain hiljaa. Aktiviteettien aikana ja jumppatuokioissa kuitenkin on helppoa olla mukana ja touhuta yhdessä vanhusten kanssa. Päiväkeskuksen vanhukset ovat antaneet meille luottamusta ja ovat meille hyvin ystävällisiä. He puhuvat meille espanjaa ja me vastaamme parhaamme mukaan ja hymyilemme kauniisti.
Olemme pelanneet dominoa ja muita pelejä. Niistä on oppinut espanjaksi numeroita, värejä ja muotoja. Harjoittelimme yhdessä vanhusten kanssa puhelimella soittamista, kirjoitimme kirjeitä toisille ja pelasimme erilaisia ryhmäpelejä.

Kuluneella viikolla vietimme kansainvälistä naistenpäivää ja loppuviikosta yhdellä hoitajalla oli 50v syntymäpäivät joita juhlimme laulamalla ja syömällä kakkua.

First week

HOLA!

Ensimmäinen työviikko takana ja mukavaa on ollut. Olemme päässeet hyvin tutustumaan kaupunkiin ja osaamme liikkua paikasta toiseen. Aluksi kaikki tuntui niin suurelta mutta pikkuhiljaa kun kadut ja rakennukset tulee tutuksi niin tämä mielikuva muuttuu. Olemme kävelleet ympäri saarta ja tutustuneet nähtävyyksiin ja kävimme perjantaina Fuerteventuran suuressa kaupungissa Puerto del Rosariossa shoppailemassa. Sinne on noin 40min matka bussilla. Pääsimme menomatkan työkaverimme kyydillä ja hän samalla esitteli meille saarta hieman. Paluumatkan tulimme bussilla. Bussiaseman löytäminen pääkaupungissa oli hankalaa ja se oli kaukana, otimme taksin ja se ei kyllä ollut hinnalla pilattu (3,70€). Täällä liikkuminen on halpaa.



Töissä olemme päässeet hyvin mukaan työporukkaan ja päivärytmikin on tullut tutuksi. Vielä emme kaikkia nimiä muista mutta eiköhän nekin tule opittua ajan myötä. Päivätoimintakeskuksen vanhukset ovat ottaneet meidät hyvin vastaan ja ovat iloisia meidän läsnäolostamme. Kulttuurieroja on paljon. Läheisyys ja koskettaminen on ihan eri roolissa täällä kuin suomessa. Hoitajat tulevat lähelle vanhuksia ja suutelevat poskelle ja halaavat.
Olemme päässeet pelaamaan ja tekemään yhdessä vanhusten kanssa. Heidän motoriikkaa ylläpidetään erilaisilla aktiviteeteilla. Yhtenä päivänä ohjelmassa oli rinkulamurojen pujottaminen puutikkuihin ja lopuksi niiden laskeminen. Perjantaina pelailimme dominoa ja huojuvaa tornia. Pelaaminen sujui hyvin ja opimme samalla muutamia espanjankielisiä sanoja.
Henkilökunnasta muutama osaa paremmin englantia ja se helpottaa hieman. He tulkkaavat meitä ja kertovat mitä ollaan tekemässä ja puhumassa.

Eteenpäin!

Kuvia

Muutama kuva töistä⬇️⬇️⬇️

Hola!

Tänään oli ensimmäinen työpäivä. Työpaikkamme on Alzheimer yhdistyksen päiväkeskus. Se on maanantaista perjantaihin auki päivällä. Vanhukset tulevat sinne aamulla omaisten ja perheenjäsenien kyydeillä. Vanhukset ovat muistisairaita. Henkilökuntaa päiväkeskuksessa on 5 hoitajaa + me kaksi. Joka viikko päiväkeskuksessa käy sairaanhoitaja, fysioterapeutti ja toimintaterapeutti.
Työpaikalla ei juurikaan englantia osata mutta joitakin sanoja osaavat englanniksi. Yksi hoitaja osaa hieman paremmin englantia ja hän on toiminut meille tulkkina. Meidät on otettu hyvin vastaan ja meille ollaan mukavia.
Päiväkeskuksen asiakkaatkin ovat mukavia ja puhuvat paljon meille espanjaksi. Me vastaamme sen minkä osaamme. Ilmeet, eleet ja läsnäolo on isossa roolissa ja oikeastaan ainoa asia mitä voimme tehdä.
Me opettelemme hieman espanjaa ja muut opiskelevat hieman englantia.

Aamulla odotimme ensin kaikki asiakkaat paikalle ja aloitimme aamupiirillä jossa käytiin läpi edellisen päivän tapahtumat ja selvitettiin mikä päivä tänään on ja missä paikassa olemme.
Sitten jakauduimme kahteen ryhmään jossa aloitimme aktiviteetit. Muistipelejä, kieliharjoituksia ja kaikenlaisia muistia ylläpitäviä harjoituksia. Tämän jälkeen oli breakfast ja asiakkaat söivät omia eväitään. Monilla oli mehua ja keksiä mukana. Sitten alkoi vapaa-aika ja sai katsoa televisiota ja jutustella. Hoitajat auttoivat siirtymisissä ja tarvittaessa vessakäynneillä. Vanhukset ovat hyväkuntoisia fyysisesti ja selviävät päivittäisistä toimista itsekseen. Muistuttelua tarvitsee vessassa oikestaan vain käsien pesussa.
Väkisinkin tulee mieleen "vanhusten päiväkoti".

Käymme töissä samaan aikaan ja meillä työaika on aina sama. Työpaikka on kävelymatkan päässä ihan keskustassa.
Erittäin hyvä fiilis on kaikesta ja tulee varmasti erittäin antoisat 5 viikkoa. Puhtautta ja siisteyttä oppii kunnioittamaan ihan todella koska täällä puhtaus ei ole niin itsestään selvää. Hygienia ja veden käyttö on erilaista kun suomessa. Asuntommekin on hieman sotkuinen ja kylmä. Lämmintä vettä riittää kahdelle ensimmäiselle suihkussa ja viimeinen saa kylmää kyytiä.

Kelit on ollut aurinkoisia mutta tuuli on voimakas ja kylmä. Paikalliset sanoivat että tämä (+20 ja kova tuuli) on täällä "talvi".
Kelit ovat toivottavasti koko ajan lämpenemään päin ja pääsemme varmasti pian ottamaan aurinkoa rannalle ja ehkä surffaamaankin!

Chao!!

Moikka!

Nyt ollaan päästy perille tänne Corralejoon. Kaikki ei mennyt kuitenkaan ihan niinkuin oli suunniteltu, meitä ei ollut lentokentällä kukaan vastassa. Aloimme kysellä ihmisiltä onko näkynyt ketään ihmistä joka olisi saattanut olla meitä vastassa mutta ei. Hetken tuumailtuamme päätimme että lähdemme muiden suomalaisturistien matkassa Corralejoon. Heitä oli vastassa aurinkomatkojen oppaat ja kysyimme heiltä että pääsisikö heidän kyydillä. Matka maksoi 13€/hlö. Pääsimme Corralejoon Fuertepark nimiseen hotelliin josta aloimme soittamaan ainoaan numeroon joka meillä oli. Hotellissa oli onneksi Wifi. Saimme vihdoin yhteyden yhteyshenkilöömme ja heillä oli ollut tieto että tulemme vasta päivää myöhemmin, siksi meitä ei kukaan ollut vastassa. Yhteyshenkilö kuitenkin tuli hakemaan meidät hotellilta ja vei meidät asuntoomme.
Tiistaina mennään tutustumaan työpaikkaan ja keskiviikkona aloitetaan työt.

Täällä keli on tällä hetkellä kovin viileä ja tuulinen.

-Mikael & Essi-